Yli miljoona suomalaista ilman ääntä
Äänioikeus ei ole universaali oikeus. Sen perusteet ovat vaihdelleet paljon aikojen saatossa ja eroavat edelleen merkittävästi maittain.
Historiallisesti äänioikeus on ollut kiinni mm. omistuksesta ja sosiaalisesta asemasta. Suomessakin valtiopäivillä olivat edustettuina vain aatelisto, papisto, porvaristo ja talonpojat. Työläiset, torpparit ja naiset suljettiin järjestelmän ulkopuolelle. Vain kymmenesosa kansasta sai äänensä kuuluviin.
Valtiopäiväuudistus 1906 toi Suomeen yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden. Äänestämään pääsy ei enää ollut kiinni sukupuolesta tai sosiaalisesta asemasta.
Ikä sen sijaan rajaa äänioikeutta edelleen. Yli miljoonalla suomalaisella ei ole ääntä.
Lasten äänioikeus on nostettu laajaan keskusteluun viime vuosina esimerkiksi Saksassa, Japanissa ja Unkarissa. Väestön ikääntyessä on jouduttu miettimään tapoja tasata vanhempien sukupolvien eduksi painottunutta poliittista päätöksentekoa. Lapsille annettava äänioikeus on ollut yksi esitetyistä tavoista korjata tilannetta nuorten perheiden ja lasten hyväksi.
Niin kutsutussa Demeny-järjestelmässä jokaisella lapsella on syntymästä lähtien ääni, jota vanhemmat kuitenkin käyttävät lapsen täysikäisyyteen asti.
Tänään vietetään YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen 25-vuotispäivää. Sopimuksessa painotetaan jokaisen lapsen oikeutta yhteiskunnan suojeluun ja voimavaroihin sekä osallisuuteen niin omissa asioissaan kuin laajemmin yhteiskunnassa.
Toteutuvatko Suomessa lapsia koskevassa päätöksenteossa ja ratkaisuissa aina lasten edut parhaalla mahdollisella tavalla? Olemmeko huomioineet tarpeeksi sen, miten tänään tehtävät päätöksemme vaikuttavat seuraaviin sukupolviin? Osaammeko tehdä tarpeeksi vastuullista ympäristö- ja talouspolitiikkaa? Mielestäni emme.
Onko lasten äänioikeus tähän oikea ratkaisu? Ei. Tarvitsemme kuitenkin keskustelua siitä, miten lasten, yli miljoonan suomalaisen, hiljaisen vähemmistön ääni saadaan kuuluviin nykyistä paremmin.
Tuossa on vain se ongelma, että se merkitsisi tasa-arvosta luopumista. Mitä lasten etuihin tulee, niin jo nyt lapsettomat ihmiset tukevat merkittävästi erilaisin tulosiirroin lapsiperheitä, eli onko mielekästä vain lisätä tätä taakkaa?
Ilmoita asiaton viesti
Seurakuntavaaleissa äänioikeuden ikäraja on pudotettu 16 vuoteen. Toisin kuin Demeny-järjestelmässä, tässä tapauksessa kaikki henkilöt käyttävät omaa äänioikeuttaan, mikä on yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden toteutumisen kannalta olennaista. Demeny-järjestelmä näyttää ainakin minun silmissäni enemmän feodalismilta kuin toimivalta demokratialta. Sopivana äänioikeusikärajana pitäisin 15 vuotta, koska se on Suomessa myös rikosoikeudellisen vastuun ikäraja.
Ilmoita asiaton viesti
Tällaisella systeemillä palattaisiin vain ennen vuotta 1906 vallinneeseen tilanteeseen, jossa joillakin on enemmän ääniä kuin toisilla. Lasten äänet käytännössä panttautuisivat vanhemmille. Yleisten ja yhtäläisten vaalien periaate, yksi ihminen yksi ääni ei enää toteutuisi. Ennemmin voisimme ajatella äänestysiän alentamista esim. 15 vuoteen.
Ilmoita asiaton viesti
Mikko (2) ja Tomi (3): Olette aivan oikeassa, ettei Demeny-järjestelmässä yhtäläinen äänioikeus toteutuisi. Kuten aiemmin mainitsin, niin en kannatakaan sen käyttöönottoa eli lasten äänioikeutta Suomessa. Mielestäni on kuitenkin aiheellista pitää mielessä, ettei nykyinen äänioikeus itse asiassa ole sanan varsinaisessa merkityksessä ”yleinen”, sillä se sulkee ison osan ihmisistä – eli juurikin lapset – päätöksenteon ulkopuolelle. Heidän etunsa olisi tästä haasteesta huolimatta pystyttävä huomioimaan.
Ilmoita asiaton viesti
Älä pure ruokkivaa kättä.
Tämä tuli nyt vaan lähinnä mieleen kun ottaa huomioon kokoomuksen uskollisemmat tukijat.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä avaus. Mielestäni yhteiskunnallisessa päätöksenteossa tulee huomioida paremmin ne, keiden elämään tehdyt päätökset tulevat pitkällä tähtäimellä vaikuttamaan. Nytkin esimerkiksi eläkeiän nosto ja mahdollisesti tulevat nostot. Jotenkin päätökset vaikuttavat ainoastaan nuorempaan sukupolveen. Ne eläkeikää lähentelevät sukupolvet saavat ”immuniteettisuojan” muutoksille, vaikka heidän sukupolvensa päätökset ovat loppujen lopuksi tilanteeseen ajaneet.
Olen myös iloinen, että olet ehdolla ja seisot aidosti myös tulevien sukupolvien asialla. Tämä on sitä todellista kestävää kehitystä. Sitä siis voi olla myös politiikassa.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos, Laura! Juuri tätä kirjoituksellani pyrin tuomaan esiin. Meillä on velvollisuus ottaa huomioon poliittisten ratkaisujemme vaikutukset myös pitkällä tähtäimellä.
Ilmoita asiaton viesti
Äänestysikäraja olisi nostettava 25 vuoteen. Olen seurannut omien lasteni kehitystä ymmärtäään kokonaisuuksia eikä pelkästään yksityiskohtia. 25 vuoden iässä he alkaneet tajuta, että yhteiskunta on monimutkainen palapeli, jossa yhden asian kiihkeä ajaminen pitkään juoksuun ei ole kenenkään etu. Nykyinen hallituskuvio on malliesimerkki, kun ajatusten palaset eivät sovi yhteen, niin tulos on grande katastrofos. Yhtä asiaa on helppo ajaa kiihkeästi, kun ei tarvitse ajatella lopputulosta kokonaisuudessaan. Miksiköhän Kiinan talous kasvaa ja EU:n sukeltaa. Kiinassa on voimakas keskitetty johto, jonka taloudelliset suunnitelmat ulottuvat vuosikymmenien päähän. EU:n taloudeliset suunnitelmat ovat lyhyempiä kuin vaalikausi ja ovat lisäksi vesitettyjä kompporomisseja, joiden tuloksista nautimme parhaillaan ja nämä sotkut periytyvät tuleville polville.
Samalla, kun äänestysikäraja nostetaan tulisi ministereiden vähimmäisiäksi määrittää 50 vuotta ja kansanedustajien 40 vuotta.
Lapseni ovat akateemisesti koulutettuja kuten tämän blogin kirjoittja, jolla tuntuu olevan poliittista innostusta ja koulutusta, mutta poliittisen elämän ulkopuoliset saavutukset nolla.
Ilmoita asiaton viesti
”Niin kutsutussa Demeny-järjestelmässä jokaisella lapsella on syntymästä lähtien ääni, jota vanhemmat kuitenkin käyttävät lapsen täysikäisyyteen asti.”
Täh? Juu, ei jatkoon. Voin kuvitella, kun jossain pohjoisen kepupitäjässä suurperheen isä käyttää kertaheitolla perheensä kaikki 15 ääntä yhdelle ja samalle ehdokkaalle. Jospa nyt ei kuitenkaan.
Ilmoita asiaton viesti
Paljon reilumpi oli 1800-luvun systeemi, jossa äänioikeus meni omaisuuden mukaan. Oma maatila on aina samaa mieltä kuin isäntä, mutta lapset eivät sitä välttämättä ole.
Ilmoita asiaton viesti
Joko siis vanhan puolueesi leimallinen äänestäjätyyppi on muodostunut sinulle kavahduttavaksi ajatukseksi?
Ilmoita asiaton viesti
Esittelin mallin, josta on monissa Euroopan maissa keskusteltu. En aja sen käyttöönottoa Suomessa.
Ilmoita asiaton viesti
Kun minä tulin äänestys ikäiseksi oli ikäraja 21 vuotta. Ala ikäisenä suoritin inttinikin. Samana päivänä täytin 21 vuotta kun pääsin siviiliin. Olisin kyllä nuorenpanakin tiennyt ainakin sen mitä puoluetta en varmasti äänestäisi.
Mielestäni äänestysikää ei tulisi enää laskea.
Ilmoita asiaton viesti
Kumpi vanhemmista sitä lapsen ääntä saisi käyttää? Aika harva pariskunta nytkään äänestää samaa ehdokasta.
Ilmoita asiaton viesti
Järjestelmässä siis lapsen yksi ääni jaetaan puoliksi vanhempien kesken. Esimerkiksi kahden lapsen isällä olisi tällöin kaksi ääntä eli yksi oma + puolikas yhdestä lapsesta + puolikas toisesta lapsesta. Lasten äidillä olisi samalla laskuperusteella myös kaksi ääntä.
Vielä selvennän, etten aja tällaisen järjestelmän ja lasten äänioikeuden käyttöönottoa Suomessa. On kuitenkin kuvaavaa, että tällainen vaihtoehto on monissa maissa nostettu esille. Tulevien sukupolvien huomioimisen haasteet päätöksenteossa on selvästi tiedostettu.
Ilmoita asiaton viesti
Hienoa, että kirjoitukseni herättää keskustelua! Näin oli tarkoituskin!
Selvennyksenä: EN aja lapsille äänioikeutta.
Halusin herättää blogillani mielestäni tarpeellista keskustelua siitä, teemmekö tällä hetkellä sellaista vastuullista ympäristö- ja talouspolitiikkaa, jossa huomioidaan riittävästi lapset ja tulevat sukupolvet. Yli miljoonalla lapsella ei ole äänioikeutta, mutta heidän äänensä tulisi silti kuulua päätöksenteossa.
Samaa keskustelu vauhdittaakseni julkaisin tänään pilke silmäkulmassa kirjoitetun lastenkirjan ”Nella pyrkii eduskuntaan”. Kirjassa lapsetkin saavat äänestää. (kts. lisää: http://www.tittaab.fi)
Ilmoita asiaton viesti
Mielenkiintoinen ajatus sinänsä. Jollain tavalla tulevaisuuden (ml. lapsemme) paremmin huomioiva politiikka olisi tarpeen, nykyisen likipitäen kvartaalipohjaisen politiikanteon sijaan. En kuitenkaan usko, että Demeny-järjestelmä olisi hyvä ratkaisu. Parempaa ideaa odotellessamme tarvitaan vain lisää riittävän kauaksi katsovia, vastuuntuntoisia ja oikeudenmukaisia kandidaatteja tarjolle vaaleihin. Ehkä sinä olet sellainen?
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos Heikki! Minäkään en usko, että Demeny-äänestys on oikea tapa. Se, että tällainen poikkeuksellinen vaihtoehto on useissa maissa nostettu pöydälle, kertoo kuitenkin siitä, kuinka vaikeassa tilanteessa olemme koko Euroopassa. Tarvittavia ratkaisuja lykätään ja palveluita rahoitetaan lyhytnäköisesti nostamalla ”syömävelkaa”. Kärjistetysti sanottuna tulevien sukupolvien etuja ei uskalleta puolustaa eduskuntapaikan menetyksen pelossa. Toivon, että tilanne muuttuu, mikäli aiheesta keskustellaan riittävästi ja tietoisuutta näistä edustukselliseen demokraattiseen järjestelmäämme liittyvistä ongelmista lisätään. Pyrin tekemään oman osani asian eteen.
Ilmoita asiaton viesti
Lyhytnäköisestä politikoinnista olen itsekin yrittänyt moneen otteeseen eri tilanteissa vuosien aikana puhua. Nyt varsinkaan meillä ei enää ole sellaiseen varaa, kun rakenteelliset ongelmamme ovat pahasti näivettämässä ja jo näivettäneet taloudellista toimeliaisuutta Suomessa.
Neljän vuoden syklillä toistuva näytönpaikka ja koetinkivi ajaa tosiaan pahimmillaan lyhytjänteiseen mielikuvapolitikointiin, jossa asiakysymyksiin keskittymisestä ja välttämättömien vaikkakin ikävien päätösten tekemisestä livetään. Näetkö mitään keinoja tai toteuttamiskelpoisia muutoksia järjestelmäämme, joilla kyseinen piirre olisi omiaan poistumaan tai ainakin vähenemään vai onko keinona vain poliittisen kulttuurimme muuttumisen itsessään – olemalla itse kukin meistä osa muutosta?
Ilmoita asiaton viesti
Äänestäjien pitäisi läpäistä ensin kirjallinen koe (kuin ajokorttia haettaessa): jos ei edes tiedä mitkä puolueet on hallituksessa ei saisi äänestää. Toinen kriteeri voisi olla veronmaksukyky? Jos äänestäjien enemmistö on tulonsiirroista hyötyjiä tai julkisen sektorin (=verorahoista palkkansa ansaitsevia) peli on menetetty Kreikan tapaan. Argentiina on vielä pahempi esimerkki, maailman rikkain maa on köyhdytetty 75 vuotta kestäneen populismin ansiosta.
Ilmoita asiaton viesti
Jännä, että kirjoittaessani yo. kommenttia ajattelin ja olen joskus yhtenä ideana esittänytkin samaa tuon ”äänestysajokortin” suhteen, noin niinkuin evoluutioaskeleena äänioikeuden historialle. Toki monen mielestä elitismiä, mutta jättäähän jopa 40 % äänioikeutetusta nykyisinkin äänensä antamatta, vapaaehtoisesti. Koe mittaisi fundamentaalista ymmärtämystä asioista (ei esim. minä vuonna Suomi itsenäistyi). Ne äänet, jotka ylipäätänsä annettaisiin, olisivat todennäköisesti nykyistä paremman yhteiskunnallisen valveutuneisuuden pohjalta annettuja.
Ilmoita asiaton viesti
Voisin itse hyvin luopua äänestysoikeudesta, koska olen lopettanut työnteon yritykseni hävittyä kilpailun kunnalle. Muutamien naapurien kanssa, jotka ovat vähän samassa tilanteessa, olen miettinyt miksi tehdä enää töitä, kun ei ole enää materiaalisia toiveita, koska vanhalle (57!) ihmiselle tärkeintä on terveydenhoito, ja se on Suomessa käytännöllisesti katsoen ilmaista. Julkinen terveydenhoito toimii ihan hyvin, jos on oikeasti henkeä uhkaava sairaus. Nyt vaan lonkkaa vetämään! Nuoret tekemään työt ja maksamaan jatkuvasti nousevat verot. Kohtahan kunnallisvero on jo pykälässä 30.
Ilmoita asiaton viesti